Kaikella on merkitystä, myös Lilla Ilonalla

Kirjoitin pari kuukautta sitten yritysesittelyni uusiksi, ja sitä naputellessa tulin luvanneeksi, että petraan vastaisuudessa blogin puolella. Mulla on tehnyt jo pitkään mieli tänne raapustella, ja aiheita olis vaikka kuinka paljon. Jotenkin sitä ei vaan oo osannut pitkän ajan jälkeen aloittaa – varsinkaan aiheista, jotka ei liity paljoakaan niihin juttuihin, joista aiemmin oon tänne pari kirjoitusta tehnyt.

Nyt kuitenki päätin täräyttää. Aloitusta helpottaakseni laitan tähän blogipostaukseen osan siitä uudistamastani yritysesittelystä. Siinä tulee esiin sellaisia asioita, joita blogissakin haluan käsitellä – toki suunnitelmissa on paljon muutakin. 🙂

Olkaapa hyvät:

Rakkaudesta ihmisiin ja luontoon. Se lausahdus kuvastaa Lilla Ilona -yrityksen toimintaa ja olemassa olon syytä varsin hyvin. Kun on saanut kasvaa maaseudulla ja nauttia lapsesta saakka luonnon kauneudesta, sen antimista, eläimistä ja vuodenaikojen vaihteluista, ei luontoa voi olla rakastamatta. Samoin – jos on saanut elämässään kokea rakkautta, iloa, lempeyttä ja hyvyyttä ihmisten taholta, ei ihmisiä voi olla rakastamatta.

Valitettavasti meitä ympäröivä luonto ei kuitenkaan voi kovin hyvin, ja niin kuin me kaikki varmasti tiedetään, myöskään me ihmiset ei aina voida hyvin. Molemmille asioille on kuitenkin tehtävissä jotain.

Jokaisen ihmisen valinnoilla on vaikutuksensa siihen, miten luonto voi. Lilla Ilonan toimintaperiaate ei ole lytätä ja syyllistää ketään, vaan tuoda esiin luonnon kauneutta ja sen vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin. Tämän lisäksi Lilla Ilona haluaa tuotteiden muodossa tarjota arkeen ja juhlaan vaihtoehtoja, joissa luonto ja sen hyvinvointi on huomioitu.

Entä voidaanko me vaikuttaa myös siihen, miten me itse voidaan, tai miten meidän ympärillä olevat ihmiset voi? En luule, että meillä olisi mahdollisuus sormia napsauttamalla päättää mielen hyvinvoinnista. Joskus vie pitkäänkin, että saa ajatuksensa järjestykseen. Jollekin auttaa pysähtyminen ja luvan kanssa lepääminen. Useimmiten lupa lepäämiseen on vaikeinta saada itseltään – voi olla vaikea myöntää, että nyt en ihan oikeasti jaksa. Toiselle mielekäs tekeminen ilman kiirettä ja ympäriltä tulevaa painetta on se, mikä auttaa mielen (ja sitä myötä kehon) ylikuormittumisen purkamisessa. Joku saa iloa puutarhan hoidosta, toinen musiikista, joku taiteesta ja joku liikunnasta. Joskus myös ammattiapu on tarpeen, ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos resurssit antaisivat myöten, kenellekään ei olisi pahitteeksi käydä silloin tällöin avaamassa lukkojaan ammattilaisen pakeilla. Itse en ole mielen hyvinvoinnin ammattilainen, enkä edes luonnon hyvinvoinnin ammattilainen. En luule, että voisin Lilla Ilonan myötä saada kaikille aidon hymyn huulille tai saada luonnon kukoistamaan.

Mutta siihen uskon, että pienillä valinnoilla, sanoilla ja teoilla on merkitystä.

Ne vaikuttaa aina jollakin tavalla johonkin. Yksi hymy saattaa pelastaa vastaantulijan pieleen menneen päivän. Rohkeus puhua omista tunteista ja kokemuksista saattaa olla jollekin sitä kaivattua vertaistukea, joka auttaa ymmärtämään, ettei hän olekaan asioidensa kanssa yksin  – ja etteivät asiat nyt välttämättä ihan niin nurinkurisesti olleetkaan.

Kauniit ja kannustavat sanat saattavat olla jollekin se sysäys lähteä tallustamaan kohti omia unelmia – uhmaten niitä peikkoja, joita oma mieli on matkan varrelle kaikessa taitavuudessaan kehittänyt. Lämmin katse saattaa olla jollekin yksinäiselle se hetki viikossa, kun hän saa kokea itsensä huomatuksi. Ymmärtäväinen, tunteet hyväksyvä ja toivoa luova suhtautuminen saattaa olla jollekin vaikeuksien kanssa kamppailevalle se asia, joka saa uskomaan, että vaikka nyt tuntuu tältä, niin minä selviän kyllä – kaikki kääntyy hyväksi. Joskus kehotus ja lupa lepäämisestä tulee ulkopuolelta, ja sekin voi olla jollekin juuri se asia, mitä hän sillä hetkellä tarvitsee.

Jo ennen Lilla Ilonan verkkosivujen perustamista tein Instagram -postauksia. Läheiseni ja ystäväni, joiden kanssa olen niihin aikoihin paljon puhunut, osaavat nähdä postaukset ehkä hiukan eri tavoin kuin moni muu. Postaus saattoi olla iloinen tai sitten toivoa tuova, joskus neutraali. Tein niitä Lilla Ilonan seuraajille, mutta myös itseäni varten. Joskus kaipasin rohkaisua, ja kirjoitin instagramiin niitä asioita, joita itse halusin sillä hetkellä kuulla. Toisinaan olo saattoi olla epätoivoinen tai pelokas, ja silloin yritin postauksen myötä valaa toivoa myös itseeni – toivoen samalla, että postaus voisi auttaa jotakuta muutakin.

Ja jo silloin sain viestejä, joissa joku tuntematon ihminen kiitti juuri oikeaan saumaan osuneesta rohkaisusta, Lilla Ilonan (maskottini) sanavalmiuden tuomista hyvistä nauruista tai kehotuksesta mennä metsään rauhoittamaan mieltä ja kehoa. Se kannusti minua jatkamaan Lilla Ilonan tarinaa. Jos saan Lilla Ilonan myötä olla yhdellekin ihmiselle joko suoraan tai toisen ihmisen kautta hymyntuoja, vertaistuki, kannustaja, tai se, joka huomaa, niin olen tältä osin tavoitteeni saavuttanut. Niinpä luotan, että tällekin pikkuiselle Lilla Ilona nimiselle pisaralle on paikkansa elämän suuressa valtameressä.

Varsinaisen yritysesittelyn yhteydessä kerron myös lisää itsestäni sekä siitä, miten ja miksi minusta tuli yrittäjä. Voit lukea siitä seuraavassa blogipostauksessa. .